Koirapuolella on ollut hiljaista viimeaikoina. Joka viikko sähköpostit kulkevat ja eri kasvattajien kotisivuja selailen ja haaveilen, mutta kuitenkin se sama into puuttuu.
Nyt on tuntunut jo pitkään, että jumitan vain paikoillani. Sanon kaikille "voi sitten kun mulla on koira niin...", mutta todellisuudessa en tiedä, milloin sen aika on.
Elämäntilannekin muuttui yllättäen selkeästä epäselkeäksi kun päätin, että aloitan autokoulun ja majailen vanhempien nurkissa syyslomaan asti.
Mutta ehkä sen koiran aika kuitenkin on vielä tämän vuoden puolella! Kaikki jaksaa muistuttaa, että eihän sillä kiire ole, vaikka itselleen tuntuukin välillä siltä että haluaa tuon seinällä roikkuvan talutushihnan toiseen päähän oman ryttynaaman jos ei tänään, niin viimeistään huomenna.
